Älä ole uhri.
Älä ole marttyyriäiti.
Sun täytyy pärjätä omillasi.
Älä ole riippuvainen kenestäkään.
Älä ruikuta, älä valita.
Ajattele positiivisia asioita, niin vedät positiivisia asioita puoleesi.
Jos kiukuttelet, kukaan ei halua olla lähelläsi, koska olet niin negatiivisissa energioissa.
Ole vapaa, tee niinkuin sydän sanoo.
Luovu vanhoista ajattelutavoista ja vanhoista uskomuksista.
Jne...
Jne...

Tässä vuoden mittaan käsiteltyjä asioita  joihin olen kovasti pyrkinyt. Tänään tajusin. Minkälaista maailmankuvaa MINÄ ITSE haluaisin luoda...

Ei kenenkään tarvitse pärjätä yksin.
Apua saa ja pitää pyytää.
Terveellä tavalla meidän pitäisi olla riippuvaisia toinen toisistamme, näin synnytämme kollektiivisuutta.
Jos joku asia harmittaa, se kannattaa sanoa ulos. Koska negatiivisten asioiden kieltäminen johtaa siihen, että ne jäävät sisällemme. 
Jokaisella tulisi olla oikeus kiukkuun. Jokaisella tulisi olla vierellään sellaisia ihmisiä, ketkä kestävät kiukun ja tarpeen tullen sulkee syliin ja rauhoittelee.
Jokaisen tulisi nyös miettiä mitä omat valinnat aiheuttavat. Onko valmis ottamaan vastuun siitä, että esimerkiksi lapset kärsivät avioerossa. Onko valmis kantamaan myös muita itsensä lisäksi.
Itsensä muuttaminen joksikin sellaiseksi jota ei ole on itseltään pakoon juoksemista. Itseään voi juosta pakoon myös niin sanottuun "henkiseen maailmaan". Avainjuttu kaikessa on varmaan tasapaino. Ja se, että tarkoitus on elää läsnäolevana juuri tässä hetkessä ja juuri sellaista elämää, jossa on hyvä olla. 

Sanoisin, että nyt vasta alan ymmärtää, että voimaantuminen ei tarkoita jonkun toisen asettamien määritelmien mukaan elämistä. Vaan voimaantuminen on sitä, että löytää itsensä ja omat mielipiteensä.

Tänään siis heräsin, tähän ajatukseen.