23. heinäkuuta 2011

Minä ja minun matkani.

Mä olen ollut nyt monta viikkoa jossakin ihme "tilassa".Olen pohdiskellut aika paljon kuka olen, mitä haluan, mistä tulen ja mihin olen matkalla. Ja täytyy sanoa, että aika turhauttavaa on. Mä oon tällä hetkellä niin eksynyt että en osaa sanoa mihinkään mitään vastauksia. 


Mun unelmani on aina ollut oma perhe,oma koti. Nyt mulla on se! Ja mä toki arvostan ja olen kiitollinen siitä joka päivä, mutta silti mulla on vahva tunne, että mun pitäis saada vielä unelmoida jostakin muustakin. Toki oma työ tulee jossakin vaiheessa ajankohtaiseksi, mutta senkin suhteen mä oon hukassa. Mitä mä haluaisin oikeasti tehdä? Mistä työstä saisin sellaisen tyydytyksen,että HALUAISIN sitä tehdä. Kyllä se varmaan se sosiaaliala on. Tarve auttaa ihmisiä on kova! Mutta missä muodossa se on vielä auki.


Välillä musta tuntuu että tämä polku mitä kuljen ei ole mun polkuni. Joudun ihan pysähtymään ja miettimään että mitä ihmettä?Mulla on kohta kolme lasta,mies ja talo maalla. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti! Lapsia tulee tiuhaan tahtiin, talopäätös tehtiin muutamassa viikossa ja naimisiinkin mentiin pikapikaan. Mutta ehkä tällä kaikella on joku tarkotus. Ehkä asioiden piti vaan tapahtua tässä tahdissa ja kohta tulee pysähtyminen. Ehkä ihmisen ei kuulu koko ajan kehittyä,suorittaa,menestyä ja kivuta ylöspäin. Ehkä elämää tulisi elää päivä kerrallaan niin hitaasti kuin mahdollista ja keskittyä vaan siihen, mitä nyt on.  Jospa mun polun on tarkoitus nyt tämä pysähtyminen. Tajuta oma arvoni ÄITINÄ ja VAIMONA. Ja arvostaa itseäni myös NAISENA. Ammatillinen roolini ja sen etsiminen voi olla edelleen siellä naulakossa ja sen mä sieltä kaivan sitten pölyttyneenä joku päivä ja tutkailen missä kunnossa se sieltä löytyy.


Nyt tuli syvällistä pohdintaa,mut kuten sanoin, mä oon nyt jollakin itsetutkiskelu-retriitillä ja se herättää niin paljon kysyttävää ja pohdiskelua. Nyt täytyy vaan kuulostella tätä elämää, että mihin suuntaan se on mua viemässä.





18. heinäkuuta 2011

Kesäistä menoa ja juhlintaa.

Taas tulin hieman pistäytymään ja tälläkin kertaa vaan kuvien merkeissä, ei multa löydy nyt mitään sanottavaa tähän aikaan yöstä :)





 Remppamiehet tauolla.
 Puutarhaletku on ollut kesän hitti.
 Minun pieni kummityttöni.
 Ihanat,mahtavat,rakkaat ystäväni järjestivät mulle ylläri-vauvakutsut. Toivat mukanaan niin paljon ruokaa, ettei paljon muuta kerettykkään tekemään kun syömään. :)
 Mä keskityn, siksi näin tuima ilme!
 Seuraavana päivänä pojat oli vähän kiukkusia kun tulivat kotiin...
 Tyhmä äiti!
 Kummityttöni synttäreillä pojat kävivät ämpäreissä uimassa. Molemmilla omat tyylinsä...
 "aurinkokin paistaa,vaikkei sitä näy"
 Heittivät sitten mustikat terassille ja söivät niitä ilman käsiä lattialta.
 Maisemaa yöllä.Mulla on taas joku nukkumattomuus-kausi,en malta iltasin mennä nukkumaan millään enkä oikein saa untakaan.Oiskohan joku loppuraskauden vaiva tai täysikuu...
 Lauantaina oltiin häissä,pojat kirkon pihalla.
 Se hetki kun istuttiin.
 Sunnuntaina oli rakkaan Lennin 3-vuotis synttärit. Heti aamusta sai avata paketin ja sekös hymyilytti pientä herraa :)
 Tässä 3-vuotiaan uusin menopeli.
 Sitähän sitten testailtiin ja pikkuveli näyttäisi vähän siltä, et hänkin haluaisi.
 Nyt voidaan opetella myös kitaran soittoa.
 Mä yritin ottaa pöydästä kuvan, ennen kun joku meni sitä jo sörkkimään, mut en kerennyt saamaan kuvaa kun puolikkaasta pöydästä :)
Tässä nyt tämä mestariteos! Lenni toivoi Hello-Kitty kakkua ja mä tein siitä tämmösen "poika-version" :)


Illalla pulahdettiin vielä läheisessä järvessä.

7. heinäkuuta 2011

Kesäiset Terveiset Rempan Keskeltä!

Mä oon nyt niin laiskalla tuulella etten jaksa kirjotella juurikaan, mut tässä hieman kuvia menneeltä viikolta.




 Päätyseinät on nyt eristetty ja levytetty.
 Kattoon pitäis laittaa vielä loput laudat ja maalata.
 Lattia pitäis tehdä myös.
 Meillä kävi maanantaina mun isän kaveri kylässä, joka on rakennustarkastaja. Kaikki kunnossa! Kyllä se Harri osaa hoitaa hommat.
 Kissoillakin on tosi rankkaa, kun joutuvat vaan syömään ja nukkumaan.
 Miksi tämä kissa on vieläkin niin pieni??
 Kerrankin ihanaa leppoisaa oleskelua...
 Mutrusuu.
 Mä vein vuodevaatteet ulos tuulettumaan, ylläri että joku heitti ne maahan ja meni niiden päälle makoilemaan :)
 Nyt on sitten kaikki sängyt valkoisia.

 Älkää edes kysykö mitä tässä tapahtuu...
 He ovat niin suloisia nukkuessaan.

 Oltiin tänään päiväretkellä Kotkassa mun äidin luona. Käytiin uimassa,syömässä,puistossa,jätskillä ja mä pääsin käväsee vähän yksinäni kaupoilla. Oli huippukiva päivä!
 Mummi ja Pojat.
 Tämmönen lastenallas oli keskellä puistoa,ihana!Tosin oli aivan jääkylmää vettä, mutta eipä se poikia näyttänyt hidastavan.
 Maalaispojat ihmetteli puistoa.
 Siinä luki:"juomakelpoista vettä, saa juoda" Ja niin hän joi!
 Onni alkoi loppumetreillä olemaan aika zippi.
 Sitten vähän iltapalaksi mansikoita. Huomatkaa Lennin silmäkulma, kolautti raukka sen pyörätelineeseen.
Sitte olikin kotiinlähdön aika, Onni laittoi mummin lippiksen ja kengät ja oli valmis lähtöön.

1. heinäkuuta 2011

Retki Korkeasaareen.

Eilen tehtiin retki Korkeasaareen. Oltiin mieheni siskon ja hänen lapsiensa kanssa ja yllärivieraaksi tuli myös vanha ystäväni, jota en ollut nähnyt aikoihin! Olihan ihan tosi kiva reissu, vaikka me aikuiset vähän kuumuudesta ja tylsyydestä valitettiinkin ;) Lapset ei kiukutellut kertaakaan vaikka oli törky kuuma ja eläimetkin vain makaili elottoman näköisinä tai varjossa niin ettei niitä edes nähty. Kai meillä on vielä sen verran pieniä lapsia, että jo pelkkä lokin näkeminen on iso elämys. Eilen tajusin siellä Korkeasaaressa et ollaan nyt ihan liikaa kotona ja täällä kaaoksen keskellä. Oli niin ihanaa vaan olla lasten kanssa ja tehdä niiden kanssa jotakin kivaa. Kotona oleminen on tällä hetkellä sitä että joudun koko ajan juosta jomman kumman perässä kun tekevät jotakin kiellettyä.Lähinnä siis ovat kiinnostuneita noista remppakamoista ja kohteesta! Ymmärrän toki että se on lapsista kiinnostavaa mut ei vielä ihan niiden juttu. Miehellä alkoi tänään loma ja mun odotukset on nyt ainakin korkeella, et saatais tän kuun aikana remppa tehtyä! Huomenna tänne tulee äijäporukka talkoisiin ja me häivytään lasten kanssa mun siskon luokse. Sunnuntaina lapset menee toiselle tädille hoitoon ja mä tuun tänne kotiin hommiin ja meen sitten tiistaina hakemaan lapset. Ihanaa, kyllä mä oon vähä sitä odottanutkin, et pääsen vähän osallistumaan johonkin ja saisin tehtyä noi mun projektit loppuun. Ja kieltämättä pieni kesäloma lapsista ei kuulosta kauheen pahalta. Sit jaksaa taas porskuttaa, kun on muutaman päivän saanut hengähtää. Nyt on mentävä vaakatasoon, toi selkä taas kiukuttelee! Tässä vähän niitä korkeasaari-kuvia:
Lenni luuli heti alkumetreillä et nää on nyt ne korkeasaaren eläimet :) Sitten he Iidan kanssa ratsastivat "hepoilla".
Onni ja tyylikkäät Hello Kitty-arskat.




 Meni Onnilla sormi suuhun, kun näki Tiikerin!
 Lennikin vaikutti aika jännittyneeltä...
 Ei nämä eläimet paljon sitten liikahdelleet, oli niilläkin kuuma!


 Laisikiainen oli ilmeisesti nukahtanut kesken ruokailun :)

 Hiio-hoi!
 Perämies-Kasper. :)
 Serkukset vauhdissa.
 Äiti ja vauva <3
 Reissussa rähjääntyy.