Mun koti ei oo täällä...

Painin tällä hetkellä Isojen asioiden äärellä, kehityskaaressani tapahtuu luultavammin taas joku muutos. Olen oivaltanut sellaisia asioita, mitä luulin jo oivaltaneeni. Olen miettinyt paljon onnellisuutta, mihin se perustuu ja mistä se kumpuaa. Tuoko materia onnen? Tuoko oma perhe onnen, jos kukaan ei oikeasti ole onnellinen? Mitä asioita sen onnen eteen voisi tehdä?


Kun vuosi sitten muutimme tänne, rakastuimme tähän taloon ja ostimme sen, koska se tuntui täysin oikealta ratkaisulta. Romantisoin päässäni, kuinka kasvatan lapseni maaseudun rauhassa, viljelen omaa kasvimaatani ja mies puuhastelee onnellisena talon parissa. Koska meillä on ihana talo, on elämäkin ihanaa! Mutta valitettavasti mun on nyt myönnettävä, että ei. Mä en ole mikään maaseutu-ihminen. Mä en viihdy täällä. Kaipaan ympärilleni elämää, ihmisiä,mahdollisuuksia,aktiviteetteja! Mä olen sitä mieltä että kokeilemalla selviää ja tämän mä olen kyllä kokeillut. Toki ei tässä voida nyt hätiköidä, mutta nyt mä ainakin olen sanonut sen ääneen. Eikä talon ostaminen saisi sitoa ihmisiä liikaa, on vaan osattava luopua, että löytää joskus sinne oikeaan kotiin. Mä rakastan tätä taloa, mutta vielä enemmän mä rakastan mun lähimmäisiäni, kenen luokse mulla on kauhea kaipuu ja ikävä. Kunpa joku osaisi sanoa mikä olisi oikea ratkaisu ja miten tässä kuuluisi nyt tehdä... Ehkä mä luotan siihen, että kaikki kyllä selviää aikanaan ja ratkaisukin löytyy.

http://www.youtube.com/watch?v=uvJNl-sTmjU