Tytöt Tallinnassa.

Pitkästä aikaa päivittelen blogia, tuli taas tunne, että pitää kirjoittaa ja päivitellä kuulumisia. :)
Ystäväni ehdotti noin kuukausi sitten, että tarvisitko vähän lomaa, irtiottoa arjesta,välimatkaa kaikkiin asioihin mitä niin kovasti nyt täällä pohdin. Vastausta ei tarvinut kovin kauan aikaa odottaa, olin todellakin pienen breikin tarpeessa! Niinpä tytöt päättivät lähteä Tallinnaan...

 Shoppaillessa tuli hiki (teimme sen rinkat selässä) joten aurinkoinen ilma ja kesäterassi veti puoleensa. Tässä siis ihana ystäväni Hede <3

 Tässä vähän nähtävyyksiä, jotka saivat meidän huomion heräämään :)

 Ohoi!

 Merimies poseeraa.

 Ei keretty ottamaan meidän laivasta kuvaa, otettiin ohi menevästä sitten. (se oli paljon hienompi)

 Surullisen kuuluisa hotelli ja sen takapiha. :)

Löydettiin tämmönen hieno paikallinen baari. Vähän jännitti mennä sisään, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvinkin miellyttävä. Tosin sain jotain todella pahaa olutta, viimeisen siiderin myivät Hedelle.

Laivassa matkalla Tallinnaan muistin, että voihan hitto,passissani on vielä vanha sukunimi, toivottavasti sitä ei kysytä missään! Ystäväni aloitti saarnaamisen: "miksi et ole hoitanut siihen oikeaa nimeä, meidän pitää sisäänkirjautua Hotelliin ja siinä tarvitaan passeja" Hups, ei voi kaikkea aina muistaa. Kun vihdoin pääsimme hotellille ja odottelimme jonossa omaa vuoroamme, ystäväni alkoi kaivelemaan kassistaan kaikki tarvittavat paperit ja passit. Hän läväytti passinsa auki ja katsoin sivusilmällä että onpas oudon näköinen kuva, ihan vaalea tukka tuossa kuvassa. Tajusimme varmaan samaan aikaan mistä oli kyse: "tää ei oo mun passi!" Hups vaan Hede oli ottanut vahingossa miehensä passin mukaan. Kyllä siinä tilanteessa nauratti niin ettei meinannut loppua tulla. Onneksi hotellivirkailijalle kelpasi myös ajokortit. Hotellihuoneessa aloin lueskelemaan lehteä, jossa Tallinan konsuli varoitteli, että matkustusasiakirja pitää olla AINA mukana,elikkäs passi! Ajokortti ei kelpaa. Loimme jo mielikuvia, että nyt meistä tulee viron kansalaisia, emmekä pääse ikinä kotiin :)

Onneksi meillä on niin hyvä huumorintaju, että sen avulla selvisimme vuorokaudesta rennoin mielin. Suunnittelimme jo kuinka lähdemme kylpylään, jos emme kotiin pääse :)

Aamupäivällä jännitys tiivistyi kun lähdimme lunastamaan paluulippuja. Olimme jo keksineet kuinka esitämme "pienen" draamaan, jos passejamme kysellään. No, ei kysytty. Liput annettiin käteen ja toivotettiin hyvää kotimatkaa :)

Mitä tästä opimme? Sen että kaikkea ei voi aina kontrolloida. Vaikka kuinka olisi järjestelmällinen ihminen, saattaa elämässä käydä välillä niin, että kontrolli viedään käsistä. Silloin joutuu turvautumaan johonkin? Mikä se jokin sinulle on? Onko se luottamus siihen, että maailmankaikkeus kyllä hoitaa asiat parhain päin, olemme hyvissä käsissä? Vai onko se luottamus hätään ja paniikkiin joka aiheuttaa vaan turhaa kaaosenergiaa?

Tämän tarinan opetuksena oli myös se, että ystävyys on kantava voima. Kun ystävyys perustuu vahvalle rakenteelle,syvälle yhteydelle,rakkaudelle ja omintakeiselle huumorille, ei mikään tätä venettä heilauta <3

•