23. maaliskuuta 2011

Velikullat.

Kokopäivätyöni tällä hetkellä on kasvattaa kahta vilkasta pojanalkua sekä vatsaani. 
Lenni 2-vuotta ja Onni 1-vuotta pitävät huolen siitä että äidillä riittää päivän aikana hommaa. 
Touhukaksikko keksii lähes päivittäin jonkinmoista jäynää ja varsinkin esikoinen on aika haka näissä jutuissa. 
Äitiys on maailman paras juttu mitä minulle on tapahtunut: se on muuttanut arvomaailmani, käsitykseni itsestäni, elämäntapani ja arkipäiväni. Vaikka joka toinen päivä savu nousee korvista ja tekisi mieli pakata laukut ja tilata taksi ja häipyä kuuhun, niin silti:nämä kaksi poika ja masuasukki ovat korvaamattomia ja niin rakkaita.




Lenni :)




Onni :)




Sankarit sukkahousuissa!


Näistä kaveruksista riittää juttua varmasti joka päivä, palaamme heihin siis luultavasti viimeistään huomenna. Nyt otan pienen irtioton tietokoneesta ja menen isännän viekkuun sohvalle anomaan niska-hartiahierontaa :)

5 kommenttia:

  1. Olette niin rakkaita <3 Jollain jäänyt elimistöön ilmeisesti hyvä satsi raskaushormoneja pysyvästi, tämän lukeminen kun meni ihan pillitykseksi! VALTAVA ikävä!

    VastaaPoista
  2. Voi Hanna sä olet niin ihana! <3 Tän blogin tarkoitus onkin herättää ihmisissä hirveää ikävän tunnetta, että ne tulis tänne kyläilemään!! :D Mut teidän tilanne on eri, kun ette oikein pääse liikkumaan, siispä me tullaan teille HETI kun ollaan tervehdytty! <3

    VastaaPoista
  3. Tänne saa tulla aina! Ja just tässä mietin että pitää se bussi selvitellä, kyllä me vielä joku päivä täräytetään sinnekin! :)

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Eikai toi Hanna ole mun serkku joka tänne blogeihin pillittää.....

    Vaikka on munkin kova ikävä <3 Pojat ovat niin ihania!! On ikävä niitä. Ja tietty sua myös <3

    VastaaPoista