29. kesäkuuta 2011

Se alkoi heti aamusta...

Jotkut päivät on suoraan sanottuna aivan perseestä! Ei pitäis herätä ollenkaan sellaisina päivinä, tai tehdä yhtään mitään. Aamusta se show taas alkoi: kaksi pojankoltiaista pistivät taas parastaan. Keksivät kaikkea älytöntä ja nostivat mun verenpaineen jo tässä vaiheessa päivää. Sit mentiin ulos ja mä aattelin et rapsuttelen sitä hemmetin astiakaappia sillä hemmetin juustohöylällä!Onneksi ei tarvinnu kauaa rapsutella, pikku herrat järjesti mulle taas muuta ohjelmaa. Meillä on tossa pihassa semmonen iso roskakasa ton remontin takia ja nämä kaksi neropattia luulee kai tätä joksikin köyhäksi HopLop-versioksi ja laskivat sieltä pyllymäkeä alas ja pomppivat ja kiipeilivät kuin mielipuolet. Sinne oli mentävä sekaan siis! Oli tultava takaisin sisään, meni niiiiiiin hermo. Sitten mä aloin valmistautumaan neuvolaan. Mua ahdisti jo valmiiksi mennä sinne, kun aina tuntuu olevan jotakin valittamista jostakin. No, siellä oli joku aivan uskomaton urpo sijaisena! Oli jotenkin tosi tökerö ja kun otettiin paino, se helvetin ämmä pyöritteli silmiään ja kysyi: no, miten tämä on mahdollista?Tuliko juhannuksena syötyä enemmän? No, olihan mulle tullut taas sitä painoa, mut mä en jaksanu tässä vaiheessa alkaa edes selittelemään mitään!Sanoin vaan, et oon varmaan nyt syönyt liikaa joo ja en ota siitä nyt mitään paineita. Mä en todellakaan päivän aikana täällä istuskele ja syö vaan jumalauta juoksen noiden kahden perässä ja haukkaan siinä lennossa jotain samalla. Mulla nousee ihan kapina tätä neuvolajärjestelmää kohtaan kun tuijotellaan vaan niitä käyriä ja kaikki on yhtä hemmetin mittaamista!!"eihän sulla edellisissä raskauksissa ole ollut sitä ja tätä ja tota?" No ei niin mut tää onkin nyt ihan erilainen raskaus! Vittu sanon minä. Sitten siihen ei puututa millään tavalla kun mun hemoglobiini on laskenut siitäkin huolimatta vaikka syön rautatabletteja.Se nyt ei kai ole niin vaarallista. Mutta jos sä herranjumala lihot liikaa raskauden aikana, niin se on jo suorastaan vääryys!! Ja mua ihmetyttää kun mulla on jokaisessa raskaudessa huomauteltu siitä. Ekan kanssa tuli 15 kg ja tokan 11, nyt niitä on kertyny jo jonkin verran. Mä en tiedä ketään, kenelle olisi huomauteltu painonnoususta.Ei vaikka kiloja olis tullut 30. Onko mulla vaan typeriä neuvolatätejä vaan otanko mä ne huomauttelut niin henkilökohtasesti kun se on mulle jotenkin arka aihe?? Mutta nyt mä päätin, että mä pistän noi jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En todellakaan kuluta nyt energiaani tähän, kun on paljon kaikkea positiivistakin mihin sen voi kuluttaa. Joten haista paska neuvolajärjestelmä!



Ja taulukot voitte mun puolesta vaikka polttaa!




Noniin, jos sitä vähän taas keräis itseään. Neuvolan jälkeen tulin kotiin, nappasin Lennin mukaan ja lähdettiin kauppaan. Käytiin kirpputorilla ja ruokakaupassa. Lennin kans on aina ollu ihan kiva shoppailla, se on totellut ihan hyvin: TÄHÄN PÄIVÄÄN ASTI! Se koetteli mua kyllä enemmän kuin koskaan. Kirpputorilla se repi kaikista tuotteista hintalaput irti, juoksi siellä pitkin poikin kun päätön kana ja loppujen lopuks karkas pihalle koko puljusta. Ruokakaupassa se vaan juoksi ja keräsi kaikkea ylimäärästä kamaa kärryihin. Sitten  lähdettiin ajelemaan kotiin. Matkan varrella näin kyltin eräästä ihanasta sisustusliikkeestä ja sanoin Lennille et kävästään ihan äkkiä. Siis se oli aivan mieletön paikka! Tässä linkki:http://www.puuterivilla.fi/
Lenni vaan päätti siinä pihassa ettei hän tule sinne. Mä oli ajanut sinne metsän keskelle ja HALUSIN mennä käväsemään siellä. En mä voinut sitä kuumaan autoonkaan jättää joten kiristin ja lahjoin sen mukaan. Se onnistu, mut jätkä oli siinä kaupassa ehkä minuutin ja häipyi sitten jonkun kissan perään pihalle. Mä kattelin hetken ja lähdin sitten suru puserossa pois kun en saanut mitään ostettua. Kotimatkalla eksyttiin, mä lähdin ajelemaan johonki huitsin nevadaan ja kello oli jo yli kuusi eikä oltu syöty mitään. Lenni itkee takapenkillä, et mull on nälkä ja mä haluun jätskiääääää! Äääääh, joojoo, kohta ollaan kotona. Kun oltiin saatu masut täyteen niin tilanne taas helpotti.Hetkeks. Mä lähdin vähäks aikaa poikien kanssa vielä pihalle ja rapsuttelin taas tota kaappia. Meno kävi kuitenkin taas niin villiksi, et tultiin sisälle iltatoimille. Harri oli siis yläkerrassa remppaamassa ja mä olin niin väsyny tohon touhuun, et lamaannuin ja itkin vaan etten jaksa! Lenni ja Onni oli kerennyt kiipeemään yläkertaan remontin keskelle ja Harri raivos mulle et eiks voi yhtään kattoa näiden perään. EI! Nyt tuli mitta niin täyteen, etten jaksa. Esikoinen nukahti just hetki sitten, mä istun  koneella pihalla kun olen niin ärsyyntynyt.No täällä ärsyttää vielä enemmän kun näkee kaikki tekemättömät hommat ja hyttyset syö mut elävältä. Mut minkäs teet, se on vaan nyt elettävä itsensä kanssa ja kestettävä nämä huonotkin päivät. Välillä ne tuntuu vaan niin ylitsepääsemättämön rankoilta. Ja tossa just mietiskelin, et miten rankkaa tää lapsille on. Ne on täällä remontin keskellä, äiti on hullu hormonihirviö ja yhtään ei olla vielä kesästä nautittu. Mä koitan nyt keskittyä noihin kullanmuruihin ja jätän noi projektit mun omille "vapaapäiville". Tärkeintä ehkä kuitenkin, että kaikki voisi tässä perheessä hyvin.




1 kommentti:

  1. Voi Sanna! Sä et tiedä kuinka miljoona satatuhatta kertaa mulle sanottiin painon noususta kummankin raskausaikana vaikka sitä ei tullu kuin 12 kg (suunnilleen) kummankin kohdalla.. Mutta kun "ei tarttis tulla yhtään enempää kun sitä on jo vähän reilummin ennestään". Otin sen sillon tosi henk.koht. ja aina ahdisti mennä neuvolaan.. AINA!

    Ja mitä tulee noihin huonoihin päiviin. Mulla on niin huono omatunto että oon töissä tai koulussa ja kun oon kotona, oon niin väsyny, että tulee tyhmistäkin asioista menetettyä hermot. Meillä noi kaks keksii sellasia juttuja keskenään, tappelee minkä kerkee ja vaikka kuinka yrittäis olla läsnä ja huomioida, ei auta! :/ Eli et ole yhtään sen huonompi äiti kuin minäkään, jos yhtään lohduttaa :D Ei aina jaksa! :)

    VastaaPoista