Valoa tunnelin päässä!

Jes, tänään pienimmän potilaan ensimmäinen kuumeeton päivä ja omakin olo alkaa selvästi paranemaan. Laitoin Onnin aamupäivällä rattaisiin ja ajattelin, et vedänpä oikein hikilenkin. Eksyin johonkin pikkutielle, kävelin vastatuuleen ja rattaat ei oikein tahtoneet kulkea siellä pienelle metsätiellä! Huusin kovaan ääneen siellä ryteikössä, et SAATANA MÄ VIHAAN TÄTÄ PASKATALVEA!!! En todellakaan ajatellut, et just sillon joku lenkkeilijä tulee sieltä puun takaa. Sekin vaan ärsyttävästi hymyili. Lenkkeily ei siis ollut mitenkään nautinnollista, mutta sen jälkeen oli hyvä mieli, et pääsi vähän liikkumaan ja ulos. 

Illan ohjelmanumerossa oli myös lettukestit. Kaks viimestä lettua onnistui ihan hyvin, muut meni vähän pieleen, kun siinä letunpaiston ohessa oli taas muutakin ohjelmaa. Kuten esim juosta 1-vuotiaan perässä joka söi kissanruokaa, toinen lapsista yrittää sillä välin tehdä itse lettutaikinaa ja rikkoo munaa kulhoon. Mut lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä, letut maistui koko porukalle. Varsinkin äidille, kenen maha on nyt VALTAVAN paisunut :)

Ulkonäkö ei viehätä, mut makuhan se on tärkein :)

Yllättäen pikku-potilaskin alkoi syömään! Tosin halusi syödä vaan pelkkää hilloa.