6. huhtikuuta 2011

Kolmen Pojan Äiti!

Maanantaina se sitten selvisi, nro kolmosen sukupuoli. Ja siellähän se pippelimies heilui kuvassa. :) Mä tosin vähän "järkytyin" tästä uutisesta koska olin niin varma tällä kertaa, että tyttö tulee. En edes pahemmin ollut harkinnut tätä vaihtoehtoa. Ja toki olihan se salainen ihana toive, että tällä kertaa tulisi prinsessa ja tasapainottaisi vähän tätä miesvaltaa tässä talossa. Ja mä niin rakastan noita tyttöjen mekkoja ja prinsessa-juttuja. Mutta ei, me saadaan nyt poika, pieni prinssi jota rakastetaan yhtä paljon kuin sitä prinsessaakin jota ei nyt sitten tähän perheeseen siunaantunut. Olen miettinyt lukuisia eri vaihtoehtoja, että miksi? 
Päästäänkö kuitenkin "helpommalla" kun on vaan pelkkiä poikia? Olenko mä niin voimakas nainen, että tähän taloon ei toista semmoista mahdu? Olenko mä niin poikatyttö, että en edes sopisi tytön äidiksi? Kaikennäköistä sitä on tullu mietittyä. Joinakin hetkinä ajattelen, et eihän sillä nyt ole mitään väliä mitä sukupuolta lapsi on ja näin on hyvä,pääasia että on terve. Mutta tunnetasolla suren sitä, että ei ole mitään erityisiä "tyttöjen juttuja" ja pojat on aina vähän isien poikia. Mä oon tässä perheessä vähän "poikkeustapaus". En saa pukea ketään ihaniin mekkoihin ja tehdä lettejä ja saparoita. En saa olla tukena kun kuukautiset alkaa tai sydänsurut painavat. 

Mut tänään mä lopetin murehtimisen ja tajusin kuinka hienoa on kasvattaa kolmea poikaa!! Ja kuinka hienoa on, että mä en ole stereotypia-äiti. Ei meidän perheessä ole mitään poikien ja tyttöjen juttuja. Tässä perheessä pelataan äitin kanssa jalkapalloa ja leivotaan isin kanssa pullaa. Tässä perheessä puetaan lapset värikkäästi ja lapsekkaasti, niinkuin kuuluukin. Ja mikä parhainta, MINÄ saan olla se perheen prinsessa ja pukeutua mekkoihin ja letittää tukkani. Kukaan ei tule ainakaan nyt kilpailemaan rinnalleni ;)
Tämä voi olla jonkun milestä vähän "pinnallista" pohdintaa, mutta tää on osaksi semmoista surutyötä, kun menetin jonkun jonka olin jo mieleeni piirtänyt. <3


Näistä pojista kasvatetaan semmoisia miehiä, mitkä eivät tunne käsitettä "naisten ja miesten työt" :)

9 kommenttia:

  1. Hienoa pohdintaa, upeaa seurata miten sä "kasvat" ihana pieni siskoni. Just noin pitää asiat kääntää puolelleen perheen prinsessa (;
    Ja voihan olla että tää tuleva tyyppi rakastaa mekkoja ja saparoita varo vaan...hih

    VastaaPoista
  2. Haha, tädin tiskaajapojat :D Lenni tais innostua tiskaamisesta ;D

    VastaaPoista
  3. mä itkin kun mä luin tän ....sä oot sanna niin aito ja kerrot kaiken sen minkä moni jättää kertomatta....sun pitääkin saada surra!
    Mutta todellisuudessa kaikki tytöt ei tykkää leteistä eikä prinsessa jutuista eikä varsinkaan puhu poikajutuista äidille : )

    VastaaPoista
  4. Mä yritin kommentoida silloin kun tän luin.. eipä onnistunut, ei itkulta kyennyt!
    Itsehän tein sen surutyön etukäteen, olin niin varma että Tirppana on poika. Surin sitä, etten Lumin voinut antaa alusta asti olla niin tyttö ja prinsessa kuin haluaa. Kapinoin niin kovasti sitä vastaan. Ei pinkkiä, ei mekkoja, ei lettejä. No niin, neitihän sille kapinalle pisti sitten stopin :)
    Ihan rehellisesti itkin ensimmäistä kertaa ultrassa kun mulle sanottiin että Isla on tyttö... ja itkin helpotuksesta! Totta kai lapsi on ihan yhtä toivottu ja rakastettu, oli kumpaa sukupuolta vaan. Mutta niin.. toiveita saa aina olla ja saa surettaa jos en ei toteudu.

    Teillä on niin ihania poikia ja kolmas on varmasti ihan samaa sarjaa! <3 Kaikki rakkaita, meille myös! Ja niillä on maailman ihanin Äiti!! (jota mulla on ihan kamala ikävä!!!!)

    VastaaPoista
  5. No realistisesti ajateltuna mä olisin luultavasti saanut semmosen tytön, joka ei olisi mekkoja suostunut pukemaan ja tukkaa ei olisi saanut harjata! :) Kyllä tää tästä pikkuhiljaa "helpottaa". Tosin mietin vaan miten villiä menoa elämä on kolmen pojan kanssa, et se tyttö olis saattanut vähän tasapainottaa tätä kokonaisuutta. Mutta, asialle ei nyt voi mitään ja luotan siihen, että tälläKIN on joku suurempi tarkoitus. Ja kiitos Hanna kauniista sanoista, mullakin on ikvä teitä!! <3

    VastaaPoista
  6. Ihana Sanna! Toi on niin totta todennäköisesti se sinun tyttö olis ollu just niin poikamainen takku-tukka- maisa, joka sanois että työnnä ne saparot vaan... Sitä paitsi jokainen ihminen on oma persoonansa sukupuoli ei vielä ratkase sitä, minkälainen persoona hänestä tulee ; )

    VastaaPoista
  7. Mistäs sitä tietää jos tuleekin rauhallinen nukkeleikkejä rakastava poika?! :)

    VastaaPoista
  8. Mä tänään just mietin, että mistä mä olin saanutkaan päähäni, että tytöt istuisivat vaan hiljakseen paikoillaan nukeilla leikkimässä. Meillä kävi kylässä tänään semmoinen pikkuneiti, joka peittosi pojat mennen tullen! :)

    VastaaPoista