23. toukokuuta 2011

Sairastupaa ja kaiken näköistä hääräämistä.

Päivät ne vaan vilisee silmissä! Siis ihan järkyttävää missä sumussa sitä voi ihminen kulkeakkin. Me ollaan muhittu nyt aika paljon kotona kun pojat olivat aika kipeenä. Tai Lenni varsinkin. Sillä on taipumusta siihen, et perusflunssakin menee heti keuhkoihin ja sitten hengitellään raskaasti ja vaikeasti. Eipä auttanut taas muu kun viedä poika päivystykseen ja siellä sai sitten asianmukaista hoitoa. On se aina vaan yhtä tuskaa kun näkee pienen ihmisen kärsivän!Tosin Lenni on aina niin ylireipas potilas, nytkin se lähti reippaana lääkäriin,kassi pakattuna ja vaatteet puettuna se huuteli jo puolta tuntia ennen lähtöä:"isiii,lähetään sairaalaan!" Me jäätiin Onnin kans kotiin ja nukuttiin vaatimattomat 4,5 tunnin päikkärit. Mä sain sitten iltavapaan ja lähdin ihanan naisporukan kanssa illanviettoon. Grillailtiin ja höpistiin yli puolenyön ja kotona olin vasta puol kaksi. Ja herätys oli aamulla klo 5 pikkuherra Onnin kanssa. Lenni heräsi puoli kuusi ja Harri nousi onneksi poikien kanssa ja mä sain jäädä nukkumaan. En mä tosin ikinä saa kunnolla enää unta, mut lepäilykin auttoi. Sitten klo 9 rakas äitini saapui bussilla meille. Pojista on aina mukavaa kun mummi tulee, nytkin tuliaisia oli kassillinen ja pullaa ja mehuja heti aamusta, mikäs sen parempaa. Vähän myöhemmin tuli vanhempi siskonikin ja sitten tämä tehokaksikko pisti tuulemaan. Siivosivat meidän kämpän ja viihdyttivät siinä samalla vielä lapsiakin. Olipa ihanaa vaihteeksi vaan olla. Tai siis mun oleminen oli sitten sitä et maalailin, laitoin pyykkejä ja ruokaa. Mut siis rauhassa tekeminen,ilman että joku roikkuu koko ajan hihassa, ihan mahtavaa! Tänään käytiin vähän puistolemassa ja ollaan vietetty sadepäivää sisätiloissa. Mä kävin taas jälleen kerran noiden leluja läpi ja vein kassillisen roinaa varastoon. Miten sitä kerääntyykin niin paljon kaikkea ylimäärästä!Mä niiiiiin odotan, et toi meidän yläkerta valmistuu ja mä pääsen laittamaan kaiken uuteen uskoon. Säilytysjärjestelmää täytyy jotenkin muokata vähän fiksummaksi. Ja poikien huonetta aloin jo mielessäni sisustelemaan, en malta odottaa, et pääsen siihen hommaan käsiksi! Mut tämmöstä tänne. Oma vointi on tällä hetkellä ihan ok. Lukuunottamatta tota hiton selkäsärkyä. Ihan on semmonen olo, kun olis jo laskettu aika lähellä, mut vielä pitäis kolme kuukautta sinnitellä. No, kyllä mä sinnittelen. Täytyy vaikka alottaa taas se joogaaminen, siitä on apua. :)






Pikku-Veli halusi välillä pitää Isoveikkaa sylissä.




Lenni vähän surkeen näköinen kun oli niin pipinä. Otsassa myös aika mahtava jälki, kun löi sen olkkarin pöytään.




Pieni haaveilija.








4 tunnin päikkäreiden jälkeen tukka voi näyttää tältä!




Onneks äitiltä löytyi jemmasta jotain pientä kivaa.






Kyllähän pojillakin täytyy olla nukensänky!? Tai ainakin poikien serkkytyttöä varten. Löysin kirpparilta ja maalasin tämän söpöläisen.


Sinne meni nukkevauva nukkumaan.





3 kommenttia:

  1. Kuulostipa ihanalta viikonlopun meiniki (: Voi Lenni-murua mulla on niin kauhea ikävä pikku-poikia että oikeen sydämmestä ottaa. Mä odotan niin kesälomaa että saan poitsut meille. Ihana nukensänky, tottakai poikienkin pitää harjoitella lasten hoitoa että osaavat sitten aikuisena olla isiä...ajattele ihan mieletön ajatus...(;

    VastaaPoista
  2. On se mukava kun voi olla avuksi ja samalla saa nauttia ihanien siskon poikien seurasta : ) Ehkä tämä tehokaksikko vierailee toistekkin ; D

    VastaaPoista
  3. Kirjotat Sanna ihania juttuja!!!! Näitä on kiva lukea

    VastaaPoista