Paska päivä.

Joistakin päivistä vaan tietää heti aamusta, et nyt ei kulje. Tää päivä lähti tosi kurjasti käyntiin kaikin puolin. Lapsille ei kelvannut mikään aamupalaksi. Lenni rääkyi täällä kurkku suorana, kun toiset murot olivat loppu!! Onni ei syönyt omaa aamupalaa vaan halusi mun oman, loppujen lopuksi mä join sitte vaan kupillisen kahvia kun meni maku koko aamupalasta! No siinä juodessani kahvia pyysin Lenniä menemään vessaan pesulle ja pisulle ja reippaasti hän sinne menikin. Laittoi myös reippaana poikana oven lukkoon! Siinä menikin sitte tovi, kun hän sai oven avattua. Nyt olin järkevä ja otin avaimen pois ovesta, eipähän käy samalla tavalla enää uudestaan. Siinä vaiheessa verenpaineet oli jo aika hyvissä lukemissa ja ajattelin, et nyt on päästävä pihalle tän porukan kanssa. Kahden uhmiksen pukeminen ja hiki valui kun olis 20 kilometrin maratonin juossut! No vihdoinkin päästiin sinne pihalle. Ajattelin, et alanpa haravoimaan noita kissankakkoja tosta pihalta ja siistin vähän muutenkin pihaa. Ja siis kuvittelin, että saan hommat tehtyä, kun pojat niin nätisti leikkivät hiekkalaatikolla. Meni hetki, niin Onni oli jo siinä vieressä syömässä sitä kakkaa ja toinen oli häipymässä portista tielle pyörän kanssa. Se siitä touhuumisesta. Laitoin ne keihuihin ja keinutin puoli tuntia. Sit syötiin ja mentiin nukkumaan, se meni onneks kivuttomasti. Mies tuli aikasin töistä ja mulla oli jo siinä vaiheessa toinen jalka ulko-ovesta pihalla. Lähdin Orimattilaan ostamaan hiusväriä. Menin S-markettiin, kun sieltä sitä saa ja ajattelin samalla tehdä ruokaostokset. No hitto, S-market oli kiinni, siellä oli joku remontti!! Jospa Robinhoodista sitte löytyis sitä väriä...Ei, ei löytyny sieltäkään. Otin sitten yhden toisen värin ja menin jonottamaan kilometrin pituiseen jonoon. "meil ei toimi tänään Visa Electron" sano kassaneiti. "aijaa, no mä lähen varmaa sit automaatille, onks täs lähellä jossain?" "Ei, lähin on tuolla keskustassa" "no, mä meen sitte sinne" Ajelin sitte siinä liikennevalohelvetissä metsästäen pankkiautomaattia kiroten joka ihmisen sinne mihin aurinko ei paista. Miten ottikaan pannuun niin pahasti ja ärsytti ja kiukutti! No sitte meen takas sinne Robinhoodiin ja taas kilometrin pitunen jono. Väsyneenä istahdin autoon ja muistin. Ainiin, ne ruokaostokset! Eikun ruokakaupaa etsimään. Ei löytynyt! Ajelin sitte tohon meidän kyläkauppaan ja tein siellä ostokset ja ajattelin miten helpolla pääsis, kun ei tarvis lähteä täältä maalta mihinkään vaan kaiken tarvittavan sais tosta yhdestä pikku kaupasta. Sit tulin kotiin missä oli pommi räjähtänyt. Aloin imuroimaan, tekemään poikien iltapuuroa,pesemään pyykkiä ja värjäämään hiuksia. Söin ruokaakin, iltapalaks,kun en päivällä kerennyt. Nyt alkaa olemaan jo ihan hyvä fiilis, ehkä siks, että päivä on jo päättymässä. Ja taas tässä kohtaa mietin, että oliskos päivä ollut ihan erilainen jos oisin osannut suhtautua kaikkeen eri tavalla. Välillä näitä päiviä tosin täytyy kai kokea, että osaa sitten arvostaa niitä hyviä hetkiä. Hyvää yötä!

Kun osaisi nauttia tästä elämästä, kuin 1-vuotias. Löysin tämmöisen lasten esiliinan kirppikseltä ja Onni itki kun se riisuttiin pois!