25. toukokuuta 2011

Pienen Ihmisen syntymä.

Ystäväni pyysi minut raskausaikanaan synnytykseen tukihenkilöksi. Minähän olin aivan otettu asiasta ja vastasin tietenkin myöntävästi!
Laskettu aika oli siis 21.5. Ystävälläni meni varmasti jo hermot, kun rimputtelin päivittäin ja kyselin kuulumisia. Sitä teki myös varmaan aika moni muukin. Maanantaina puhuttiin puhelimessa ja hän kertoi että nyt ne oireet loppui kokonaan mitkä olisi viitannut lähestyvään synnytykseen. Ajattelin, että okei vielä hetki menee siis, ehkä sitten vaikka ens viikolla. Yöllä olin jo valmiiksi hereillä kun tuli tekstari: Nyt ne säännölliset supistukset alkoivat, jos et herännyt viestiin,soitan sinulle kohta. Minähän ponkaisin ylös sängystä,puin vaatteet,pakkasin laukun ja lähdin huristelemaan kohti auringon nousua. Tunne oli niin uskomaton:nyt se tapahtuu!
Päästyäni perille klo 5 ystäväni istuskeli rauhassa keittiön pöydän ääressä rahkaa syöden,säännöllisesti supistuksia vastaanottaen. Supistuksia tuli tässä vaiheesssa jo melko tiuhaa tahtia. Mutta vielä ei ollut mikään hoppu. Olimme siinä vielä muutaman tunnin ennen kuin lähdimme huristelemaan sairaalaan. Käytiin matkan varrella vielä kaupassakin ostamassa synnytysevästä :)
Sairaalaan päästyämme ajattelimme synnytyksen olevan jo lähellä, mutta matka oli vasta alussa, oltiin ihan alkutekijöissä. Kello kuuteen asti illalla ystäväni teki hirmuista työtä saadakseen pienen ihmisen alun ulos maailmaan. Onneksi mulla itsellään on muutama synnytys takana, pystyin olemaan ihmeellisen tyyni ja vahva. Mikään ei pelottanut, kun tiesi mitä on tulossa. Toisaalta voihan sitä aina tulla joitakin yllätyksiä, mutta mulla oli aika turvallinen fiilis tästä synnytyksestä. Mä en ollut vaan varautunut siihen, mitä sitten tapahtuu kun vauva tulee maailmaan. Mä en ollut varautunut, että se tunne voi olla niin vahva! Syntymä on jotain niin ihmeellistä. Ensin synnytyksessä edetään hetki kerrallaan,keskitytään jokaiseen supistukseen,levätään hetki kun supistuksia ei tule jne. Sitten yht äkkiä:se kaikki loppuu, tilalle tulee pysähtynyt aika ja ihmeellinen pieni olento. Tämä vauva oli niin kaunis,niin ihanan täydellinen! Ei me sitten voitu muuta kun ihmetellä tätä pientä ihmettä. Mä sain kunnian leikata napanuoran ja olisin saanut kylvettääkkin, mutta  sen tehtävän annoin kätilölle. Sitten juotiin kahvit ja vauvan ja äidin saatoin osastolle. Oli niin haikeaa hyvästellä kumpikin heistä. Kyllä valui kyyneleet tällä doulalla kun kävelin kohti parkkipaikkaa. En voi muuta sanoa, kuin että onneksi sain kokea tämän kaiken! Ehdottomasti elämäni hienoimpia hetkiä olla rakkaan ihmisen tukena tämmöisenä hetkenä. <3






Pieni Ihmeellinen Nyytti <3

4 kommenttia:

  1. Oi, varmasti ikimuistoinen kokemus! Ja toisaalta niin eri, kuin oma synnytys! Hienoa, että sun ystävä sai hyvän tuen synnytykseensä :).

    VastaaPoista
  2. Tuli ihan kyyneleet silmiin itellekin kun luin tota.. :) Mahtava juttu, että olit tukena ja hienoa että kaikki meni hyvin!! Ja onnea pienestä ihmisestä synnyttäneelle taholle!! :)

    VastaaPoista
  3. Juu, kyyneleet tuli silmiin täälläkin. Elämän upein hetki ♥

    VastaaPoista
  4. täälä myös tuli kyyneleet. Noi on kyl elämän hienoimpia hetkiä:)

    VastaaPoista