Tästäkin päivästä taas selvitty!

Olipahan taas päivä! Aamusta asti mä YRITIN olla seesteinen, määrätietoinen, jaksavainen,kannustava,positiivinen. Mut enpä taaskaan onnistunut. Kaikki meni pieleen, kun oltiin lähdössä ulos. Pyysin, että Lenni pukisi haalarin itse päälle, et nyt aletaan opettelemaan pukemaan itse. "Äiti auttaa, jos et saa, mut yritä edes." EIIIIIIIIIIIII!!!! Ja tätä samaa inttämistä kävimme puoli tuntia. Lopulta annoin periksi ja puin haalarin pojalle. Enkä todellakaan pystynyt olemaan tuon puolen tunnin aikana mikään Äiti-Theresa, vaan huusin ja raivosin takaisin. No ehkä osittain siksi, että Lenni päätti muksia Onnia kun oli mulle niin vihainen. Ulkoilut meni ihan hyvin, mä sain maalattua yhden yöpöydän ja pojat leikki vesileikkejä ja kastelivat toisensa läpimäräksi. Sit tuli päiväuniaika. Onni nukahti heti, mut Lenni pelleili semmosen tunnin verran. Tyyppi oli ihan väsynyt ja silmät pyöri päässä mut viimeseen asti piti taistella mua vastaan. Mä yritin kaikkeni et saisin pidettyä itteni suht rauhallisena ja yritin vaan paijailla sitä ja pitää kiinni, mut lopulta meni munkin vati nurin ja ärähdin, et nyt jumalauta se pää tyynyyn ja hiljaa. Siihen hiljentyi ja nukahti saman tien. En ymmärrä! Pitääkö tota ihmistä vaan kasvattaa tolla tyylillä vai mitä helvettiä tässä pitäis tehdä?? Mä suosin pehmeitä arvoja lasten kasvatuksessa. Toki rajoja pitää olla, mut jotenkin musta ei tunnu hyvältä koko aikaa hokea:"eieieieieiei,äläälälälälä!" Koko kodin ilmapiiri on tällä hetkellä sellasta negatiivista hokemaa täynnä! Mä en kestä sitä. Ja se ei ole mun mielestä ainut tapa toimia esim uhmaikäisen kanssa vaan nyt tulis käyttää mielikuvitusta ja vaihtoehtoisuutta. Lenni vois tykätä kun sillekkin pistettäis vähän haastetta kehiin. No mä löysin netistä tietoa tämmösestä muksuopista ja tilasin jo netistä tän kirjan:

Muksuoppi on käänteentekevä tapa auttaa lapsia selvittämään erilaisia psyykkisiä ongelmia. Kirja kertoo lukuisten eri puolilta maailmaa kerättyjen tapausselostusten avulla siitä, miten menetelmää voidaan soveltaa erilaisten lasten ongelmien ratkaisemiseen. Kirjan alussa esitellään Muksuopin periaatteet ja valotetaan ohjelmaa esimerkkien avulla.Pääosa kirjasta muodostuu eri puolilta maailmaa kerätyistä terapeuttien raportoimista tapausselostuksista, kuinka lapset voivat selviytyä psyykkisistä ongelmistaan. Tarinat antavat menetelmästä niin hyvän käsityksen, että kuka tahansa lasten kanssa ammatikseen työskentelevä voi alkaa kokeilla menetelmää käytännössä.Kirjassa annetaan myös ideoita lapsiryhmille sekä työskentelyyn kokonaisten koululuokkien ja jopa koko koulun kanssa. Muksuopin tulokset osoittavat, että kun lapsia lähestytään arvostavalla ja yhteistyöpainotteisella tavalla, heiltä löytyy haluja ja kykyjä ratkoa omia ongelmiaan.Muksuoppi on käännetty jo yli kymmenelle kielelle! Myös tämä jatkoteos on jo myyty useaan maahan.

Toivottavasti tästä olis jotain hyötyä. Onhan toi muutenkin tosi mielenkiintosen kuulonen, voihan tätä menetelmää käyttää sit joskus vaikka töissä.

Loppupäivä meni ihan kivasti, olin lasten kanssa ulkona puuhastelemassa kaikenlaista. Mm verhoilin uudestaan yhden tuolin:

Ennen.

Jälkeen.

Ja NYT mä lähen pesemään hiusvärin pois, johan se on ollu kohta kuus tuntia päässä! Ja jos tää on vieläkin oranssi, mun täytyy huomenna soittaa siskolle...